22.3

Uusi osasto, uudet kujeet. Ensivaikutelman mukaan ainakin huomattavasti valoisampi ja siistimpi, mutta ilma edelleen yhtä tunkkainen kuin edelliselläkin osastolla. Lie kovin uuvuttavaa olla tuolla potilaana, kun hoitajanakin pisti ramaisemaan.Osastolla englantia uskaltavia puhujia tuli vastaan ekana päivänä neljä, mikä on noin tuplaten se määrä, mitä edellisellä osastolla oli koko aikana, ei tosin Liu Bingin tasoista ainuttakaan. Eräs avuliaan oloinen tohtori, hra Qu Qing, tuli myös tavattua, joka oli Suomessakin ollut töissä joitakin vuosia. Huomenaamulla pitäisi päästä myös tohtorin kierrolle mukaan aamulla, mikä olisi vallan erinomaista, hän kun puhui englantia perin juurin brittiläisen kuuloisesti. We'll see.
Hygienia sentään toimi samankaltaisesti, eräällä hoitajalla aukesi nenämahaletkun kiinnitin ja vatsansisältöä pulputti putkesta. Ei hätiä, paljain käsin työstä toimeen. Myöhemmin viisastuneena hän otti kierrolle hanskat käteen ja käytti samaa paria koko osaston läpi kiertäessä.

Täytyy kyllä myöntää, että koti-ikävää alkaa pukata. Olisi kiva käydä kaupassa ja ruokatarvikkeita ostaessa tietäisi täsmälleen, minkänäköistä matskua tulee. Olisi kiva jos voisi kysyä ruokalassa että miten saisi lisää mausteita appeeseen. Sekin olisi kiva, jos taksikuskille sanoessa osoitteen tulisi ymmärretyksi. Kommunikointiin liittyvät hankaluudet lähinnä, niin täkäläisten kanssa kuin kotopuoleenkin. Lienen tyttökaverilleni soittanut sen miljardin kerran, mikäli puhelu ei mene suoraan vastaajaan, menee puhelu tyystin hukkaan, kiinalaisäänen selittäessä jotakin puutaheinää syyksi. Ajatella, luulisi että tähän ikään mennessä olisin oppinut puhelimen kanssa pelaamaan. Tai sitten arvon neiti on tyystin CCP:n blokkilistalla. Jasmina, lieneekö sinulla salainen menneisyys josta et vielä ole kertonut?

Noh, koti-ikävää lievittää sentään mahdollisuus lähteä paikallisten hirmujen kanssa painimaan iltaisin, matolla ei niin sanoja tarvitse ja kyyti on kylymää. Onneksi ohjaaja Andy puhuu perin juurin amerikkalaisittain englantia.

Söinpäs tänään banaaninlehteen käärityn sokerisen puuroriisi-luumu-viritelmän. Viikonloppuna piipahdin Nikon ohjastamana muslimikuppilaan, pupeltamaan valkosipuli- ja lammasvartaita, lampaankoipea ja ties mitä kaikkea. Saattoipa vain olla parhaimmasta päästä syödyistä pöperöistä.

23.3

Uu jea, osastohan kuhisee englannin taitoisia hoitsutytyjä. Ja onpa vain kummasti edelliseen osastoon verrattuna tervetulleempi fiilis, kun kiinankielisiä keskusteluja ja lomakkeita käännetään meille englanniksi sekä kysellään suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä. Muy bueno, etten sanoisi.

Käsihygienia täälläkin on vähän mitä on, mutta enemmän kuitenkin käsien pesua on havaittavissa kuin edellisessä puljussa. Hanskoja ei juuri edelleenkään käytetä, aamukiertoa seuratessamme samat hanskat olivat hoitajan suojana koko kierron. Kustannustehokasta.

Harmillista, etten ole ollut Suomessa sisätautikirurgisella osastolla, olisi kiva verrata systeemiä sikäläiseen. Täällä kun ravintoaineita tiputellaan melko lailla runsaasti suonensisäisesti, ruokapussiin lisätään kaikenlaiset vitamiinit, amino- ja rasvahapot sun muut härpäkkeet, mitä ei vielä ainakaan ole tullut vastaan kotopuolessa.

aamulla pääsimme myös tohtorikierrolle mukaan, jossa eräs tohtorin taimi kertoili englanniksi diagnooseja ja tulosyitä. Sisätautikirurginen osasto siis, vatsan ja rauhaspuolen leikkauksia. Paljon syöpiä, vatsahaavoja ja kilpirauhasleikkauksia. Niin, ja näimmepä ensimmäisen C-hepatiitti-potilaan. Avoimemman oloista on keskustelu tällä osastolla edelliseen verrattuna.   

Maaritkin pääsi tutustumaan kiinalaiseen terveydenhuoltoon, jonkinsorttinen tulehdus. Tuli keuhkokuvat ja antibiootit sun muut, melkoisen ison laskun kera. Jänskäksi menee sivusta seurata, auttaako koulu maksamisessa vai mitenkä käypi. Hänestä muutenkin, onpi lähdössä takaisin kotia. Hänen luvallansa seuraava, poikaystävänsä oli nimittäin narahtanut pyöritelleensä vuoden päivät toista naista hänen rinnallansa. In Finlant vii häv tis ting koold reilu meininki, vai kuinka? Koska yhteistä taivalta heillä on jo viitisen vuotta, lie selvää ettei pahemmin nappaa Kiinan kummallisuuksien pällistely ja energia menee johonkin tyystin muuhun kuin harjoitteluissa selviämiseen. Lycka till vaan sillekin hepulle, lie jälleennäkeminen melkoisen jännää seurattavaa.

Ps. Antibioottien ja parasetamolinlisäksi Maarit sai perinteisiä kiinalaisia kurkunpuhistuspalleroita. Tavallisen näköinen lääkepaketti josta löytyi pikkupikkuvaasi, jossa oli mustia/tummanruskeita kuulia, kuin hauleja, jotka maistuivat... no, kuvitelkaa kuivattua Jägermeisteriä.

Pps. Söin tänään possunluita, joissa oli jäljellä vain nahka ja ohut rasvakerros. Nilkkaluita kenties? Myöhemmin päivällä oli kananjalkasoppaa. Kiltisti ilmaistuna voisi sanoa, että arpaonni ei suosinut tänään ruoan valinnassa. Arvaa, veikkaa ja häviä ruokahalusi.

24.3.

Jaaaa tänään söin possunsuolisoppaa.

25.3.

Ah, pitkästä aikaa hyvvää safkaa, kanaa kong pao sairaalan ravintelista. Saapi nähä, mitä iltasella tulee hankittua.

Hyvät pari päivää kyllä ollut osastolla, mittaamattoman paljon opiskelijaystävällisempi paikka, päätohtorit suorastaan puhkuvat intoa ja energiaa päästessään selittämään jotakin toimenpidettä meikäläisille ja nuoremmatkin tohtorit mielellään kyselevät Suomesta, opiskeluistamme ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Täydellisen erilainen vastaanotto edelliseen osastoon verrattuna. Ei todellakaan paimenneta jatkuvalla syötöllä tauoille, vaan kokoajan nyitään mukaan erilaisiin toimenpiteisiin ja näytetään erinäköisiä värkkejä ja härveleitä, joista osa on samankaltaisia kuin Suomessa, osa tyystin erilaisia. Tätä osastoa on helppo suositella seuraaville Kiinan kävijöille.

Eilen pääsimme mukaan myös erääseen kokoukseen, johon kokoontui sisätautikirurgian osastojen tohtorit ja päähoitajat, aiheena varhaisvaiheen vatsasyöpä ja sen toteaminen. Esillä oli nelisen puhujaa, kolme esitystä oli kiinaksi, yksi englanniksi. Ei huolta, osastomme nuoret tohtorit suorittivat kääntämisen meille, Mervillä oma tulkkinsa, minulla omani. Voin sanoa, että kohtelu on melko lailla tyystin erilaista kuin mitä Suomessa on totuttu. Siinä missä Suomessa hoitajaopiskelijaa kohdellaan monella osastolla vain ilmaisena lisätyövoimana eikä välttämättä oteta mukaan vähänkään erikoisempiin tapauksiin, puhumattakaan siitä, miten suomalaiset lääkärit useimmiten jättävät hoitajaopiskelijan tyystin noteeraamatta. Hankala tottua sellaiseen takaisin palatessa, kun täällä on jo oppinut odottamaan ihmismäistä kohtelua vakkarihenkilökunnalta. Myös kun tunnustaa tietämättömyytensä jossakin asiassa, ei reaktiona ole nuhtelua ja tölvimistä, vaan innoissaan suoritettu perinpohjainen selvitys, joka on suorastaan kunnia-asia heille. Hankala sanoa, saavatko täkäläiset hoitajaopiskelijat samanlaista kohtelua lääkäreiltä, tosin. Helppoahan on nimittäin tämä kohtelu laittaa rikas-länkkäri-statuksen piikkiin.

Olen myös viimein saanut itselleni täkäläisten suosiman kasvomaskin, itseasiassa parikin erilaista. Kyseessä on SARS sekä lintu- ja sikainfluenssaepidemioiden jälkeen yleistynyt muoti-ilmiö, noiden sairauksien aikaan kun tavaksi tuli tavallisen kansan joukossa sairaalasta tuttujen kasvomaskien käyttö. Eiköhän joku pelle peloton siis nähnyt tässä markkinaraon ja lanseerannut erilaisin printein, tekstein ja kuvin varustetut puuvillamaskit. Niiden varsinainen hyöty pärskeiden leviämisessä on kovin rajallinen, mutta ovatpahan ainakin erikoisen näköiset. Pari kappaletta sain siis osastomme eräältä hoitajalta, Hao Yingiltä, jonka kanssa myös huomenissa suuntaamme jonnekin syöpöstelemään. Saapi nähä, minkälaisia ihmeenkummia härmänpoika seuraavaksi äpöstää.

Olen huomannut, että varsinaisesta sairaalan ulkopuolisesta elämästä kirjoitan hyvin vähän, joka saattaa jotakuta ihmetyttää. Noh, normaalipäivärytmini viikolla kulkee suunnilleen seuraavasti: Vuoro alkaa osastojen kuormituksesta riippuen 07-10 välillä, pois n. 15-17. Jos kolmelta, kämpällä tapan pari tuntia aikaa kirjoittamalla tätä tai opetellessa Kiinan lausumisia, syömään viiden aikoihin, kuudelta metroon jotta kerkeän seiskaksi reeneihin. Pari tuntia vääntöä, ysin jälkeen takaisin ja kympiltä suunnilleen kämpällä. Venyttelyt, suihku, hetki lukemista (tällä hetkellä The Complete Stories of Sherlock Holmes työn alla) ja nukkumaan. Sama seuraavana päivänä, mikäli arki. Ei siis hirveämmin ihmeen kummaa kerrottavaa.

27.3

Pitikin mennä mainitsemaan rauhallisesta arkielämästä. Nyt nimittäin tapahtui, ja v-käyrä nousi kuin oravalla, jonka hampaat ovat kipeät ja kävyt jäässä. Hukkasin näet iltaisella painireissulla kännykkäni. Onneksi olen typerä äpärä ja pidän sitä aina äänettömällä, joten siihen soittaminen on lähes hyödytöntä, koska sen värinäomaisuus ei toisi tyydytystä em. oravallekaan. Voi kilin***** jne. Noh, onneksi tästä kylästä on suhteellisen helppoa hankkia uusi telefooni asevelihintaan, tosin paikallisapua tarvitsee valinnassa, jota nopeasti ilmoittauituikin. Mielelläni tahtoisin mallin, joka tukisi myös länsikirjaimia.

Sairaalalta ei kummia, kokeilimma eilen täkäläisten mallin mukaista kertakanylointia. Nimittäin, jos potilas tarvitsee tilapäisesti jonkin tropin kertalaakin omaisesti, kanylointi tehään siipineulalla. Ei käsittääkseni tämmöistä Suomessa? Kovan neulan uittaminen suonessa oli hieman erikoisen tuntuista ja paukahtihan se lopulta rikkikin. Till next time. Onneksi tulevissa psykiatrian puolen hommissa ei niin paljoa neulojen kanssa tarvitse painia, osa asiakkaista todennäköisesti on puuhaillut ihan riittävästi.

Emme vielä menneetkään Hao Yingin kera syömään. Elämällä kun on tapana nakata kapuloita rattaisiin mitä tulee tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta palaamme asiaan ensi viikolla. Syömähommia kuitenkin luvassa, olemme kymmeneltä lähdössä erään Cao Jing-nimisen hoitajan kotio, jossa tämä miehensä kanssa kokkailee meille mykyjä, kuulemma. Nursing Departmentin jonkinsorttinen isokenkäinen, piru jos muistaisin minkälainen. Pitänee siis olla kiltisti, ettei tule sanomista.

Painitatamilla törmäsin myös naapuriin, eli veli venäläiseen. Alex jotakin (hän sanoi kyllä sukunimensä, mutta siinä oli sen verta erikoisen kuuloisesti konsonantteja, etten edes yritä kirjoittaa sitä) joka aikaisemmin oli asustanut Venäjän Suomen puoleisella rajalla ja puhuikin hivenen Suomea. Hän myös vei minua kuin pässiä narussa, which is nice. My weekend just doesn't start properly, if someone doesn't hand my ass to me.

Ja sanonpa vain että tekisi mieli jostakin löytää saksalaista olutta.