Pikanen päivitys männäviikosta, huomenna enempi tästä viikonlopusta. Oli jänskää.

 

22.4

 

Päivitystä kehiin uudelta osastolta. Otimme jo alkuvaiheessa aikaista aggressiivisemman lähestymistavan harjoittelua varten, koska kuulimme meitä ohjaavalta hoitajalta, että osastolla ei juuri ole englantia puhuvia hoitajia. Perkele, uskoakko moista? Noh, tietenkään ei. Siitäpä syystä otinkin tavakseni pysäytellä käytävillä uusia hoitajanaamoja ja aloitin viattoman oloisella kysymyksellä ”Excuse, do you speak english?” Täytyy myös muistaa, että hoitajattaret ovat kovin ujoja aloittamaan englannin kielistä keskustelua, ja kenties vieläkin arempia, jos kysymyksen esittää kiiluvasilmäinen pohjolan pipipää. Joka tapauksessa, tähän he vastaavat pääasiassa kahdella tavalla. Ensimmäinen vastaus on ”A little”, jonka jälkeen jatkokysymyksiä ei yleensä kannata esittää, kehittyneemmät keskustelut eivät englanniksi heidän kanssaan onnistu. Tämä on myös isompi ryhmä. Kakkosryhmä vastaa yleensä kutakuinkin ”Oh no, I don't speak english, my english is poor. I only understand a bit.” Vastauksista varmaan näettekin jo, mitä ajan takaa? Jälkimmäinen ryhmä alkaa pienen kannustuksen jälkeen jo jaarittelemaan suhteellisen sujuvasti.

 

Oppimispuolelta ei vielä hirveästi, maha- ja suolipuolen hommia tarjolla. Itseopiskeluksi meinaapi mennä, täällä ei lääkärit vielä ole meihin ottaneet juuri kontaktia eivätkä tervehtimisiin kovin vuolaasti vastaa. Joitakin semmoisia epeleitä on, joita pitää myöhemmässä vaiheessa häiritä typeriä kysymällä. Itse asiassa, lääkäreistä eniten olemme jutelleet lääkisopiskelijoiden kanssa, joista kaksi ovat Hong Kongista, vaihtareita hekin. Tulevana viikonloppuna tarkoituksena olisi heidän kanssaan taaperrella kaupungilla, saapi nähdä.

 

Eilen puhuimme kummia, nimittäin elinluovutusasiaa. Osastolla makaa eräs potilas, jonka maksaa kirroosi vaivaa, ei perisuomalaisen juopottelun vaan hepatiitin komplikaationa. Ennuste ei kovin ruusuisa ole, varsinkaan kun potilas on kieltäytynyt elinsiirrosta. Tässä kohtaa kuulen yleisöstä kohahduksen: ” miksikäs niin? Hullukos se ukko on? Vai lahkolainen?”, johon vastaan, että tuskin kumpikaan. Halvimmillaan, elinsiirrosta koituvat kustannukset ovat potilaalle n. 200 000 RMB:n luokkaa. Nolla pois lopusta, niin summa olisi kutakuinkin euroissa. Melkoisen harvalla kiinalaisella perheella tuommoisia on varaa maksella, tuskinpa Suomessakaan kovin monella, joten elinsiirrot tuppaavat olemaan yläluokalle varattu vaihtoehto. Joten, koska hänen maksansa on kutakuinkin FUBAR, mitä jäljelle jää? Odotella päivää, jolloin kuolema koittaa univelat. Odotellessa voi kuitenkin lääkitä kipuja, siihen on kutakuinkin varaa ja niiden maksamisessa valtio auttaa.

 

Ei silti, eipä niitä sisikaluja muutenkaan ole jaeltavaksi asti näillä main. Yleinen uskomus edelleen on, että ruumiin tulisi pysyä kokonaisena kuoleman jälkeen, sielun tyytyväisyyttä tai jotain sillä vissiin haettiin, en vastausta ihan tyystin ymmärtänyt. Joka tapauksessa, tämä johtaa siihen, että kovin paljoa ei elinluovuttajia ole. Useimmat luovutetut elimet tulevatkin hieman yllättävästä lähteestä: kuolemaantuomituilta rikollisilta. Ilmeisesti heidän rangaistuksensa jatkuvat kuoleman jälkeenkin.

 

Tänään törmäsin myös erääseen erikoiseen hoitomenetelmään. Menimme siis erääseen potilashuoneeseen, jossa potilas makaa kipuinensa, prakaavan munuaisen kera. Huomaan, että hänen vasempaan ranteeseensa on teipattu jotain. Kummastukseni herää ja kysäisen Wang Yuelta esineen nimeä. Vastauksesta selvisi, että kyseinen ruskea, pyöreä ja litteä lättänä on perunan viipale. Jota käytetään kivunhallintaan. Lieköhän perunan lajikkeella väliä?

 

 

23.4.

 

Eilisestä unehtui mainita eräs erityisen tärkeä seikka, olemme nimittäin harjoittaneet melkoisesti kommunikaatiokykyjämme potilaiden kanssa. Toisinsanoen, eräs potilas opetti meitä origamien teon jalossa taidossa (pupu, lintu ja sydän) ja vastavuoroisesti kirjoitimme hänelle pizzan väsäysohjeet. Kiitokseksi edellisestä sain kirjoitetut ohjeet Pizza Hutin etsimiseen. Ei sillä, en varsinaisesti ollut suunnitellut Pizza Hutissa käyväni, mutta nyt vissiin on pakko, koska muutenhan ohjeet jäävät tyystin käyttämäti. Osastolla on myös yksi korealainen, jolta kyselin vinkkejä hyviin korealaisiin elokuviin, Chan Wook-Parkin tuotokset ovat jo tuttuja.

 

Viikonloppusuunnitelmat? Illasta viiden hongkongilaisen lääkisvaihtarin kanssa appeelle sekä huomiselle mahdollisesti eläintarhahommia.