7.5.

Perjantai alkoi erinomaisesti, löysin nimittäin kiinalaisen sisiliskon vaatteitteni joukosta. Pienen ajojahdin jälkeen sain veijarin pyydystettyä, liukasliikkeinen pikku epeli. Valitettavasti en kuitenkaan saanut pitää sitä sisällä, kämppikseni suhtautui häneen hieman penseästi. Joka tapauksessa, nimesin hänet Lauriksi.

Kolomas päivä ilman sähköä kämpillä. Tälle aamulle piti tulla erään hoitsumimmin duunarein aseistautuneena repimään meidät takaisin teolliseen aikaan, mutta eipäs vain vielä onnistunutkaan, kämppämme vara-avainta ei löytynyt.  Kenties myöhemmin iltapäivällä. Lämmin suihku olisi miellyttävä kokemus, jääkylmässä vedessä pyllyn peseskely alkaa jo toistaa itseään ja toimenpiteen varsinainen huumori ei enää kovinkaan huvita.

Viimeinen etappimme on näemmä nefrologia-osasto, eli munuaishommia. Henkilökohtaisesti ei hirveästi ala kiinnosta (vaikka onhan pissa aika jännä juttu), mutta kyllähän tuolla ajan tappaa. Hieman pakko, sillä tämän osaston englannin taso on kaikkein surkein tähänastisista. Tarvitsee todellakin zenmäistä kärsivällisyyttä keskusteluissa, jota hankaloittaa ohjaavan hoitajamme kyvyttömyys ymmärtää ääntämistämme sekä tämän rajoitettu sanavarasto. Kuten monesti aikaisemmin, käytämme kysymyksien esittämisessä tiimityötä, ensin toinen aloittaa kysymyksen esittämisen, ja kun toinen huomaa, että kellot eivät päässä kilise eikä viesti mene perille, toinen aloittaa saman selvityksen alusta, eri sanoin. Tällaista vaihtelua saattaa joutua toistamaan muutamankin kerran, ihan yksinkertaistenkin asioiden selvittämisessä, kuten vaikkapa hoitsuaseman taulun sisällön selvittämisessä. Lähemmäs tunti vierähti viiteen kysymykseen. Käpy meinaa palaa, voi pojat. Tähän asti pälli on suhteellisen hyvin kestänyt kielimuurin, mutta nyt alakaa nuppi leveemään.