4.5

Kappas, viikkohan mennä vierähti mitään kummemmin raapustelematta. Noh, pikainen tarinointi. Edessä on viimeinen etappimme, dialyysiosasto, alkaen huomenna keskiviikkona. Perjantaina saimme tietää että edessämme on pitennetty viikonloppu, täkäläiset näemmä juhlivat vappua astetta isommalla antaumuksella kuin meikäläiset. Ihan kiva, mutta olisivat voineet ilmoittaa hieman aikaisemmin, olisimmehan kerenneet tässä neljän päivän aikana vaikkapa käydä Shanghaissa kattelemassa kirnuja expossa ja Tuomasta moikkaamassa. Noh, eipä siinä.

Pekingkin toki tarjoaa viihdykettä tähän aikaan, viikonlopun aikana oli nimittäin kahdet eri musiikkifestivaalit, joista isommassa, Beijing Midi Music Festivalissa tuli yksi päivä härvättyä saksalaisen reenikaverini Markin kera, ihmettelemässä kiinalaista Iggy Pop-apinointia(Steely Heart oli meleko tiukka) sekä paikallisesta näkemystä post-rockista The Swampin muodossa ja tsekkaamassa pärähtänyt pändi nimeltä Voodoo Kungfu, joka oli melkoisen mielenkiintoinen ristisiitos kiinalaista ja mongolialaista kansanmusiikkia, industrialia, black metallia sekä hurmoshenkisyyttä. Pändin päämiekkonen on kiertänyt ympäriinsä Aasiaa opiskelemassa erinäisiä luonnonuskontoja, kuulunut äärikristilliseen kulttiin, henkistynyt Tiibetissä ja kokoajan huuattanut hävytöntä musiikkiansa. Ei sanat oikein riitä kuvaamaan. Niin joo, festarialueelta sai pieneen ämpäriin tehtyjä mohitoja 50 RMB:n hintaan. Baarimikko oli muistaakseni britti tai irkku, joka kaatoi meille ronskisti ekstraa kippoon. Oli hieno iltapäivä.

Sanat meinasivat loppua kesken jatkoiltakin. Festareilla tapasin Markin germaanikamun, Sebastianin, joka tunsi paikallisia punkkareita ja tiesipä myös, että What?-nimisessä baarissa heittää iltasella 8 paikallista punkkipändiä keikkaa. Pakkohan sinne oli siis päästävä. Yhdeksän korvilla pääsimme paikalle ja kovin mielenkiintoinen paikka olikin. Ensinnäkin, paikka oli pienempi kuin poikamiespoksini Rovaniemellä, joka oli hulppeat 32 neliötä. Toisekseen, paikalla olleista henkilöistä noin kolmasosa oli ulkomaalaisia, erityisesti tanskalaisia, pari brittiä ja aussi. Kohtapuoliin saapumisen jälkeen eka pumppu alkoi takoa instrumenttejään ja perusmukavaa jytkettähän se oli. Joukkoon mahtui myös yksi Hanoi Rocks-coveri, Tragedy. Täällä siis ilta kului sukkelasti, hirmuisen juopottelun ja sekavien keskustelujen sävyttämänä. Oli kivvaa, ja komeita tukkia.